Tilannepäivitys

Hiljaiselosta huolimatta olemme kaikki edelleen yhtenä kappaleena ja hyvissä voimissa. Kesä on jo päässyt ohi keskikesän juhlasta, hevoset ovat toista viikkoa laitumella ja elämä hymyilee. Maaliskuusta tähän päivään on kerennyt tapahtumaan monennäköistä. Naxos on korkannut kouluratsun uransa harjoituskisojen muodossa, kesäleiripaikka on varattu, ja ruokinnatkin näillä näkymin saatu kuntoon ja onpa Naxos tehnyt kesän ensimmäisen reissun Yyterin rannoillekin.

Naxos tosiaan korkkasi kouluratsun uransa lähitallin harjoituskilpailuissa raviohjelmalla. Ennakkoon mietityistä kauhuskenaarioista, kuinka Ahlströmin tiluksista ei olisi jäljellä kuin savuavat rauniot herran visiitin myötä jäivät toteutumatta, kun Naxos yllätti kaikki käyttäytymällä tyynen rauhallisesti. Suorituksen aikana herrassa olisi saanut olla enemmän virtaa ja voimaa, mutta en lähtenyt sitä pyytämään, jotta tavoitteemme rauhallisesta ja onnistuneesta ensimmäisestä kisaradasta saataisiin kunnialla saavutettua.

Ravissa Naxos liikkui mukavan rennosti, mutta käyntiin siirtyessä jännittyneisyys palaa hyvin nopeasti takaisin kuvioihin. Tätä siis työstetään kotona yhtälailla laukkasiirtymien kanssa. Kaikenkaikkiaan rata oli tasainen ja ihan kiva niin minun kuin tuomarinkin mielestä ja prosentein 61.71% pääsimme sijalle 3. 

Ihka ensimmäinen ruusuke

Kesän aikana on nyt tarkoitus valmentautua niin koulu- kuin estepuolellakin ja mahdollisuuksien mukaan starttailla harjoituskisoissa. Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna lähdemme viettämään leirielämää muiden LV- hurahtaneiden kanssa Ruovedelle ja tarkoitus olisi saada oppeja niin koulu, rataeste kuin maastoestehommissakin. Tällähetkellä kaikki tuntuisi olevan kovin hyvin niin Naxosin kuin pappahepankin kanssa, joten eikai tässä kauaa mene kun jotain taas tapahtuu. Siihen asti hymyillen eteenpäin!

Haaveita toteuttaen

Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin mitä mukavimmissa merkeissä. Molemmat hevoset ovat olleet kunnossa (koputtaa puuta) ja nyt kevättä kohti mentäessä myös treenimahdollisuudet monipuolistuvat ja aivan uudenlainen into ratsastukseen on alkanut vallata myös allekirjoittaneen.

Joutsenet aiheuttavat kauhun hetkiä

Pieni pala unelmaa on myös toteutunut jo kahdesti, kun olemme Naxosin kanssa päässeet maneesille. Niin pieni ja yksinkertaiselta kuulostava asia, mutta ilman kuljetuskalustoa ja pienillä rahoilla hommaa pyörittäessä on tämä kuitenkin muodostunut lähes mahdottomuudeksi. Nyt kahden kerran jälkeen voin olla vain ylpeä Naxosin käytöksestä : jännitystä toki oli ilmassa, mutta kaikenkaikkiaan herra toimi hyvin asiallisesti ja suoritti annettuja tehtäviä hyvin. Esteet tuntuvatkin olevan Naxosille se suuri intohimo, vaikka satunnaisesti jännitys saattaa viedä voiton keskittyneisyydestä.

Valitettavasti maneesireissuilta ei ole tarttunut kuvia tai videoita kotiintuomisiksi, mutta lyhyesti tiivistettynä valmennusta tällä(kin) saralla kaivataan niin hevoselle kuin eritoten ratsastajalle. Kotikentän sulamista odotetaan entistä suuremmalla innolla ja esteharjoituksia täytynee sisällyttää herran treeniohjelmaan enenevissä määrin.

Maneesireissulta tarttui mukaan muutakin kuin iloinen mieli ja roppa kaupalla innostusta. Varustemuutoksia on tehty nyt koko allekirjoittaneen pörssin voimin. Satula lähti vaihtoon ensimmäisen maneesiretken jälkeen (oma osuutensa tässä on myös Heli Hyytiäisen luennolla hevosen selkäongelmista) ja myös suuhun lähdettiin etsimään uudenlaista apuvälinettä. Toisella maneesireissulla mukana olikin uusi satula, jonka myötä pukittelu jäi pois ja myler kuolaimen avulla Naxosin ratsastettavuus oli aivan toisenlainen kuin oliivikolmipalalla edellisellä kerralla. Jälleen ollaan siis otettu askel kohti parempaa ja sujuvampaa yhteistyötä.

Tänään Naxos sai nautiskella Terhin käsissä kraniosakraali ja akupunktiohoidosta. Rento, vastaanottavainen ja selvästi tyytyväinen hevonen saa myös omistajan hyvälle tuulelle ja kun lopputulema oli vielä se, ettei mitään isompaa hämminkiäkään löytynyt on fiilis kaikin puolin hyvä kevään treenejä ja kesän tavoitteita ajatellen.

Naxosilla onkin nyt luvassa muutama vapaapäivä hoidon jälkimainingeissa ja allekirjoittaneella on aikaa keskittyä Pakin kanssa työstämiseen kunnolla. Pappaheppa, joka muuten täytti pyöreät 20 vuotta 14.3. on jälleen pohjien parantuessa väläytellyt ihan kivoja liikkeitä ja on kaikin puolin ollut kivan herkkä ja kevyt ratsastaa. Maastossa virtaa löytyy ja kärryttely sytyttää vielä 20 vuotiaana samalla tavalla kuin silloin 9 vuotiaanakin.  Myös maastakäsin työskentely on lisätty viikko-ohjelmaan ja pappaheppa onkin nokkela oma itsensä myös uusien temppujen opiskelussa, ja niistä luistamisessa.

Valmistelut tulevia hevosmessuja silmälläpitäen on myös aloitettu! Kaappi on siivottu ja ylimääräiset roinat pistetty myyntiin, jotta uudelle ja aina niin tarpeelliselle ja perustellulle materialle on tilaa.

Tekohengitystä blogille

Elossa ollaan! Opiskelut on saatettu loppuun ja jälleen olisi aikaa yrittää pitää blogia ajantasalla. Molemmat hevoset ovat kohtuullisessa kunnossa (koputtaa puuta) ja kaikinpuolin tilanne on tallielämän osalta melko seesteinen. Suurempia ei ole tapahtunut blogin hiljaisuuden aikana, vaan arki on ollut melkoisen tasaista puurtamista.

Rannikon talvi oli juuri niin huono kuin se osaa olla. Treenaaminen on ollut kuljetuskaluston puuttuessa mielikuvitusta vaativaa ja ajoittain vain täysin mahdotonta. Jotain on kuitenkin yritetty, mutta kummastakin hevosesta huomaa, että ns. tosissaan ei olla päästy asioita työstämään.

Jotta saadaan blogi ajantasalle päivitetäänpä molempien hummien kuulumiset;

Naxos

Naxosin syksy oli yhtä vaihteleva kuin herran mielialakin. Paljon oli hyvää ja paljon sitä vähemmän loistokasta. Kaartisen Eevan valmennuksiin pääsimme osallistumaan kahdesti ja nyt toivottavasti kelien parantuessa ja kentän kunnon salliessa pääsemme jatkamaan valmentautumista nyt keväällä Eevan valvovan silmän alla. Naxos on kehittynyt hyvin ja jaksan alati yllättyä herran askellajien puhtaudesta ja laadusta. Laukkaan on alkanut löytyä voimaa ja oikeaan kierrokseen ollaan saatu aikaiseksi hienoja pätkiä. Laukassa pukittaminen on vähentynyt ja siihen on alettu löytää myös uusia apuja.  Naxos on myös herkistynyt avuille, ehkä liiaksikin ottaen huomioon oman taitoni, mutta toivottavasti valmennuksista löytyy apua yhteisen sävelen löytämiseen. Koulupuolella tavoitteena olisi saada avattua "kilpaura" edes harjoituskilpailuiden muodossa ja nähdä kuinka ratsastajan ulottumattomiin kakarapolleni jännittyy kisatilanteessa.

Estepuolella kuten arvata saattaa on myös talven aikana ollu hiljaisempaa. Ilokseni minulle aukesi kuitenkin mahdollisuus päästä yhteiskyydillä silloin tällöin maneesille. Ensimmäinen reissu on takanapäin ja täytyy sanoa, että olin hyvin yllättynyt siitä, miten rauhallisesti Naxos suhtautui ensimmäiseen kertaansa maneesin seinien sisällä. Siihen se rauhallisuus sitten loppuikin ja herran sielunmaisema koki jonkinlaisen syttymisen esteiden näkemisestä. Kaikkiin ratsastajan vaatimuksiin vastattiin pukilla ja ratsuni olisi pitänyt saada tehdä juuri niinkuin itse haluaa. Pienellä neuvonpidolla saimme aikaiseksi kuitenkin muutaman hyvänkin radan ilman pukittelua, ja kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen herran tekemiseen. Estepuolelle Naxosilla voisi ollakin kapasitettiia, kunhan saadaan ratsastaja myös sille tasolle.

Maneesiretki sai minut myös miettimään kuolainasioita. Naxos kun ei tunnu tällähetkellä sietävän minkäänlaista painetta edestä vaan pakenee kuolainta alas. Tutun suosituksesta kokeilinkin myler kuolainta ja jo ensimmäisellä kerralla hämmennyin sen vaikutuksesta. Kuolaimen narskutus, leikkiminen ja veulaaminen loppui samantien. Ratsastettaessa hevonen oli kuulolla, omaan tapaansa pellolla kovin eteenpäinpyrkivä, mutta pidätteeseen ei vastattukaan hyppimisellä, pään alas vetämisellä tai muulla jo tutuksi käyneellä tavalla vaan herra uskalsi jopa hieman painaa kädelle ja pidätettä vastaan. Kääntäminen ja suoristaminenkin tuntui paremmalta ja kaikenkaikkiaan olen niin vakuuttunut, että tällähetkellä etsinnässä onkin meille oma Myler.

Ruokintapuolella ollaan myös tehty muutoksia. Viimevuotisen mahahaavan ja hiekkakertymän myötä olen etsinyt herralle sitä sopivaa ruokintaa. Väkirehun määrä ollaan pyritty pitämään miniminä ja heinää on nyt tarjolla vapaasti slowfeeding menetelmällä. Väkirehu puolelle olemme löytäneet hampun, chian ja alfa alfa hakkeen. Öljy, magnesium ja ruusunmarja löytyvät myös herran ruokinnasta ja kokeiluun ollaan nyt ajateltu myös kamomillaa sekä tallitukun Fortinut digestion Carea. Koputan puuta jo valmiiksi, mutta tällähetkellä tämä on tuntunut Naxosille sopivan. 

Ruokinnan muutosten ohella ollaan herran arkeen lisätty myös kraniosakraali ja akupunktiohoidot, joihin Naxos on vastannut hyvin ja tuntuu kerta kerralta nauttivan enemmän. 

Suunnitelmissa on ensi kesänä kuskata Naxos ainakin lämppäri- ihmisten kesäleirille Ruovedelle ja katsotaan jahka meitä joissakin kilpailuissakin näkisi. Tai sitten klinikalla mene ja tiedä =D

Paki

Paki pappa kääntyykin huomenna jo 20- vuotiaaksi. Päästinpä pienen kyyneleenkin kun herran hampaita tutkiessani huomasin ensimmäisen poskihampaankin tippuneen. Mihin vuodet, tarkalleen 11 vuotta on mennyt näin nopeasti. 

Pappaheppa on syksyn aikana toiminut allekirjoittaneen terapiaratsuna Naxosin tuottaessa päänvaivaa. Pappa on myös totuttanut nuoria ja pieniä uusia ratsastajia lajin pariin niin talutusratsuna kuin pomminvarmana opetusmestarina, Kärrylenkeillä pappa on päässyt verestelemään nuoruuden muistoja ja vauhtia ja virtaa löytyy näillä reissuilla yhä entiseen malliin. Kentällä pappa puksuttaa yhä mallikkaasti ja toivottavasti kevään edetessä päästään treenailemaan paremmilla pohjilla tehokkaammin. Talvi on mennyt niin pitkälle maastoillen.     

Pappan kohdalla ei sen suurempia tavoitteita ole kuin pysyä terveenä ja hyvässä kunnossa. Hieman olen leikitellyt ajatuksella, että jos treeni tuntuu kevään myötä kulkevan, voisi koulustartti HeC tai HeB luokassa olla hauska kokeilla. Mutta suunnitelmat etenevät Pakin innostuksen ja kunnon mukaan, mitään stressiä tai paineita me ei oteta, kun ei olla tähänkään asti otettu.

Pappahepankin ruokinta on kokenut hieman muutoksia. Naxosin vatsaoireilun myötä myös pappaheppa saa nauttia ulkoillessaan vapaasta heinästä ja sekös näkyy vatsan seudulla.Tämän lisäksi Paki on saanut eväisiinsä mukaan myös hampunsiemenen ja vastannut siihen hyvin. Karva kiiltää, jouhet kasvavat ja virtaa on aivan uudella tavalla, Tallitukun Fortinut respitory care oli myös meillä kokeilussa ja tarkoitus olisi tilata sitä isompi satsi siitepölyajan alkaessa. 

Kaikenkaikkiaan nyt eletään molempien hummien osalta kevään odotusta ja allekirjoittaneen sormet syyhyävät päästä ratsastamaan jo keväisillä ja kesäisillä pohjilla tämän jään,floskan ja kivikovien pohjien sijaan. Estepuolelle on Naxosin myötä herännyt uudenlainen palo ja valmentautuminen on nyt kovasti tavoitteena. Tavoitteeksi voidaan myös asettaa blogin pitäminen ajantasalla.

Huoleton on hevoseton

Syksy on edennyt jo pitkälle ja opinnäytetyö, harjoittelu, hevoset ja koirat ovat pitäneet allekirjoittaneen enemmän kuin kiireisenä. Hevoset ovat palanneet lomiltaan ja totuttelu arkeen on hyvällä mallilla.

Naxosin osalta syksyn kuntokuuri on alkanut suhteellisen hyvin. Yhteen valmennukseenkin on jo päästy, ja Kaartisen Eevan silmän alla ratsastajan istunta tuntui nousevan aivan uudelle tasolle. Naxoskin jaksoi työskennellä hienosti, vaikka laukassa kiukuttelu ottaa helposti herrasta yliotteen. Palautetta saatiin ratsastajan käsien taipumuksesta kääntyä enempi pianonsoittoa kuin ratsastusta edesauttavaan asentoon, joten tähän täytyisi nyt keskittyä urakalla. Naxos on kuulemma ihan kiva lv, lisää voimaa liikkeeseen ja hyvä tulee. Herra kyllä on kieltämättä yhden sortin hiippari.

Pakipappan selkä on kiukutellut ja herran liike ollut melko jäykkää lomalta paluun jälkeen. Pikkuhiljaa ollaan aloitettu kuntouttamis mielessä jumppaa sänkipellolla sekä maastoillen, venyttelyä unohtamatta. Back on trackin loimi on ollut myös suurena apuna tässä projektissa. Tänään oli nähtävissä jo hieman rennommin liikkuva pappa, mutta töitä on vielä edessä, että päästään viime kevään iskuun.

Syksyn ihanat ilmat ovat pitäneet myös tarhat mukavan kuivina, enkä koskaan uskonut valittavani asiasta. Paitsi tänään, kun hakkasin paria tolppaa maahan uutta slowfeedin verkon telinettä pykäillessäni. On yllättävän haastavaa lyödä puutolppia rutikuivaan savimaahan... Haastavaa on myös yrittää keksiä keinoja Naxosin heinänsyöntiajan pidentämiseen. On ihanaa omistaa hevonen, joka syö kaiken syötäväksi kelpaavan viimeistä kortta myöten (ja ilmeisesti hiekat siinä sivussa), mutta kun 10kg heinää katoaa sujuvasti tunnin sisällä niin ei paljoa naurata. Verkot ovat hieman hidastaneet herran tahtia, mutta eivät vieläkään tarpeeksi. No pysyy omistajan mieli virkeänä kun saa olla jatkuvasti keksimässä toinen toistaan luovempia ratkaisuja.

Sunnuntaina olisi tarkoitus valmentautua jälleen Kaartisen Eevan silmän alla. Toivotaan, että Naggen vatsa antaa hieman armoa ja pääsemme tunnille osallistumaan. Psyllium ja matolääkkeen ohella annettava antepsin kuuri on noudettu ja jälleen jännitetään saadaanko hiekkaa pihalle vai onko kiukuttelun syy jossain muualla. Huoleton on hevoseton, mutta jäävät he paljosta sitten paitsikin.

Lämminveristen ystävät ry Yyterissä

Viimevuoden tapaan lämminveristen ystävät ry vietti tänäkin vuonna viikonlopun Yyterissä. Tämän vuoden ohjelmaan oltiin saatu kouluratsastusta, rataesteitä, maastoesteitä sekä tietysti Yyterin mahtava rantamaasto.

Mukana matkassa allekirjoittaneella oli kakara polle Naxos. Hieman myönnän jännittäneeni mitä hommasta oli tulossa, sillä tähän mennessä ei Nagge ollut muualla reissannut kuin klinikalla ja kaikki ratsastus oli tehty tutuissa koti ympyröissä.

Yyteriin saavuttaessa alkoikin heti olla kiire ensimmäiselle tunnille, sillä aikataulumme oli hieman heittänyt alkuperäisestä suunnitelmasta. Jo karsinaan päästäessä sain huomata, että kotioloissa mamman kainaloon kaipaava mussukka olikin nyt vieraassa paikassa korkea, korskea ja hyvin tammojen perään oleva "ori". Naapurikarsinan tammalle täytyi höristä ja pöristä karsinan lattiaa rytmikkäästi voimalla polkien. Hieman asiasta neuvoteltuamme pääsimme varustamisesta yhteisymmärrykseen ja tunnille pääsiin hyvissä ajoin.

Mikäs tämä on?

Jo ensimmäisestä selkäännousuyrityksestä huomasi kuinka hermona kakara polle oli. Uusi paikka, iso kenttä, valkoiset aidat, estekalusto, pyöröpaalien pino... Mikään ei varmasti jäänyt herralta huomaamatta. Askel oli korkea ja kevy ja en olisi yllättynyt vaikka muutamat askeleet olisivat menneet ilmassa lentäen.

Tunnin kuluessa Naxos alkoi kuitenkin saada juonesta kiinni ja ravi alkoi hetkittäin muistuttamaan sitä mitä kotona opiskellessa oltiin saatu aikaisesi. Laukat olivatkin sitten kaukana kaikesta siitä mitä kotona oltiin opittu ja herran keskittyminen oli vallan ympärillä hyörivissä muissa hevosissa, jotka saattoivat hetkenä minä hyvänsä juosta hänen ylitseen. Perjantain koulutunnista saatiin kommenttia " kiva ja todella ryhdikäs hevonen, jolla kivan tahdikas ravi. Tulee varmasti ajan kanssa kiva peli"

Laukan sietämätön vaikeus.

Lauantai aamuna vuorossa oli rantamaasto, josta valitettavasti emme saaneet kuvia. Naxos Harmi lisänimensä ansainneena näytti mammalle jälleen uuden puolen itsestään. Joukon keskeltä oli nimittäin kiva ryöstää laukassa eteenpäin ja pysähtyä vasta kun kärki oli ohitettu. Siinä ei puut eikä muutkaan metsän ulokkeet pidelleet kun herralla oli hauskaa ja kevyet kintut alla.

Rannalla keksittiinkin toinen kotkotus, nimittäin jäätiin seisomaan rantaviivalle ja katseltiin kun muut kahlailivat vedessä.  Reilu vartti siinä ihmeteltiin ennen kuin herra sitten tyynen rauhallisesti asteli veteen. Tämänkin kiukuttelun olisi ymmärtänyt, ellemme aikaisemmin olisi käyneet samaisessa rannassa laukkailemassa jokunen kuukausi takaperin...

Lauantai iltana pääsimme turvallisesti takaisin aitoje sisälle ja rataesteiden maailmaan. Naxosin ratsastettavuus oli hieman paremmalla mallilla kuin perjantain tunnilla, mutta edelleen hermostuneisuuden huomasi lähikuntiin asti. Uutena ongelmana löydettiin se, että tällaisessa tilanteessa kotona hyvin suoralla laukkaava hevonen hukkasi tahtinsa pidemmän suoran tullen.

Esteistä päästiin kuitenkin kunnialla yli ja pelottavista pelottavin lankkuestekin ylitettiin hieman vähemmän tyylikkäästi mutta kuitenkin. Näitä pitänee siis väkerrellä muutama kotitallillekin.  Kommenttina tältä tunnilta saatiin että esteiden noustessa edes hieman korkeammiksi löytyy Naggelta ihan kelvolline hyppytyyli.

Sunnuntai valkeni ennemmin kuin olisi voinut kuvitella ja vuorossa oli leirin viimeinen puolitoistatuntinen maastoesteiden merkeissä.  Alkuun otettiin katsaus erikoisesteisiin turvallisesti kentän aitojen sisäpuolella. Hypättävinä oli eräänlainen nouseva kalveta tolppa este sekä mökki. Nagge hyppäsi nämä mallikkaasti, vaikka mökki tuntui jännittävän enemmän omistajaa kuin hevosta, mutta epävarmuus oli ensimmäisellä kerralla hieman tarttuvaa.

Sitten metsään! Nagge käyttäytyi mahdottoman hienosti, vaikka joutui jäämään paikalleen odottamaan edellä olleiden hevosten lähtiessä suorittamaan esteitä. Hieman koikkaloikkaa mutta siinä kaikki. Itse esteet sujuivat hienosti, vaikka jälleen lankut olivat hurjan pelottavia.

Kaiken kaikkiaan leiri oli upea kokemus! Kiitos siitä kuuluu suurelta osin kanssa leireilijöille, joita kiitän seurasta ja hauskoista hetkistä! Toivottavasti ensi vuonna leireillään lv- ratsujen kanssa jossain päin suomea, mielelläni pakkaan Naggen matkaan.

Pollejen kesäkuulumiset

Hiljaiselo on toivottavasti edes hetkeksi blogin osalta päättynyt kun allekirjoittanut on vihdoin siirtynyt lomatunnelmiin. Hevoset ovat molemmat nauttineen laidunlomasta, ja hyvin hoidettu ruokailupuoli alkaa näkymään hyvin kehittyneenä keskivartalona.




Paki on joutunut lomansa ohella suorittamaan myös jonkinlaista urheilutoimintaa, sillä preiviikin mahtavat hiekkamaastot ja merenranta suorastaan käskevät maastoreissuille. Pappaheppa onkin päässyt niin kahlailemaan rauhallisesti rantavedessä kuin hurjastelemaan pitkin hiekkaisia metsäpolkuja. Suurimpana tämän kesän saavutuksena tulee mainita 26km vaellus Porin Pikakylästä Yyterin ratsastuskeskukselle. 4,5h hevosen selässä ja voin kokemuksesta kertoa, että takapuoli kiittää...


Pappahepan laidunloma jatkuu sään salliessa toivottavasti syyskuulle asti. Pakkohan jonkinlaiset kesäkelit vielä on tulla, koska tähän mennessä kesä on tällä suunnalla ollut noin viikon mittainen...

Naxos pääsi aloittamaan lomansa vasta Lämminveristen ystävät ry:n kesäleiriviikonlopun jälkeen. Leiristä on tulossa oma postauksensa, joten tässä vaiheessa tyydyn sanomaan että reissu meni yllättävän hyvin ja allekirjoittanut sai laskeutua omaehtoisesti ilman avustusta.

 

Nagge lomailee muutaman kilometrin päässä Pakin laidunpaikasta. Seuranaan Naggella on kotitallilta tuttu kaveri Mosse, ja herrat ovatkin liittoutuneet yhteen yhteisen tavoitteen nimissä. Kesäkuntoon 2015. Naxosille tekisi enemmän kuin hyvää kerätä muutama kilo päällensä, sillä mahahaava episodi hoikisti herraa. Toivottavasti reilun 6 vkon loma auttaa kakara pollea lataamaan akkuja, jotta ensi kaudella päästäisiin ehjästi treenaamaan kohti tavoitteita. Nagge tekee kotiinpaluun näillä näkymin elokuun viimeisenä viikonloppuna.

Työnjako

Ruunien työnjako on menossa uusiksi vanhemman siirtyessä tositoimista lomalle ja nuoremman palatessa sairaslomalta tositöihin. Pakin laidunloma lähestyy ja allekirjoittaneen ranne alkaa olla uudessa uskossa kun kaikki aitojen vierustat ja tienposket on tallilla kynitty vihreästä ja kumottu ruunien karsinoihin. Ennen lomalle lähtöä pappaheppa pääsee vielä Cyril Rocherin hammashuoltoon, kelpaapa herran laiduntaa huolletulla kalustolla ja mamma syö sitten kynsiään kesän verran.





Naxos alkaa jälleen olla oma itsensä ja kiukuttelut ovat jääneet lähes täysin menneeseen elämään. Pikkuhiljaa ollaan alettu työstämään kentällä uusia juttuja ja totutellaan ajatukseen ettei se kentällä touhuaminen olekaan välttämättä aina persiistä. Hienosti on kakarakonilla muistissa vielä syksyllä opittuja asioita ja pikkuhiljaa olisi tarkoitus lähteä myös uudestaan katsomaan hyppyjä ratsastaja selässä. Kyllä on muutama onnen kyynel vierähtänyt poskelle kun kiukuttelun sijaan kentällä tehdäänkin töitä korvat hörössä ja täydellä innolla.



 
 


Hieman haikealta tuntuu laittaa herrat eri paikkoihin lomailemaan kesäksi, ovat ruvenneet tulemaan niin hyvin toimeen keskenään. Yhdessä mahdutaan ahtaaseen katokseen, yhdessä tehdään tihutöitä ja yhdessä hajotetaan niin riimut kuin uutena villityksenä myös loimet Hyvästi bucas buzzoff!


Käytännön kannalta eri laidunpaikat ovat nyt kuitenkin tarpeelliset. Paki ja Tuukka saavat elää symbioosiaan rauhassa ja maastoon lähteminen sujuu helposti kun ei tarvi miettiä tuleeko yksin jäänyt hevonen läpi langoista. Nagge on myös lähdössä lv yhdistyksen leirille ja sitä ennen pitäisi hakea lisää rutiinia niin sileällä kuin esteilläkin. Tätä silmällä pitäen on ihan mukavaa, että Paki saa lomailla ja ehdin perehtyä Naggen treeneihin täydellä panoksella. Olkoot kesäloma meitin lahja Pakille lähestyvänä kavioliiton 10 vuotispäivänä